Öudden ja arboretum

Arboretum

Sana "arboretum" tarkoittaa puulajipuistoa, jossa viljellään eri puu- ja pensaslajeja tutkimusta varten. Tämä arboretum perustettiin, jotta voitaisiin tutkia, miten saariston erityisolosuhteet vaikuttavat Suomessa harvinaisiin lehtipuihin ja pensaisiin.

Taustaa ja historiaa

Perheelle hankittiin vuonna 1955 Snappertunan puolinen osa Fåfängön saaresta. Alueella oli paljaaksi hakattua metsää, mihin istutettiin tammia ja lehtikuusia alueen 14 viereen kartalla. Tammisaaren ammattikoulun metsäteknikkolinjan oppilaat suorittivat istutustyön 1950-luvun loppupuolella. Suurin osa puista on vieläkin olemassa. Lehtikuuset ovat kasvaneet hyvin. Tammet sen sijaan muistuttavat suureksi osaksi bonzai-puita tai ovat muuten vain vääntyneitä, koska hirviä ja valkohäntäkauriita on saaressa kesäiseen aikaan varsin runsaasti. Vain jokunen yksittäinen puu on kasvanut korkeutta.

Tämän alueen läheisyydessä on Öudden, Fåfängönin saaren pohjoisin niemi, jonka alkuperäistä puustoa voitaisiin kuvata hoitamattomaksi aarniometsäksi, missä muutama koivu ja mänty on onnistunut säilymään hengissä kuusien tiheässä varjossa. Jotta alueelle olisi saatu valoa ja ilmaa, kuuset kaadettiin vuonna 1995.

Maaperä oli niin huono, etteivät edes rikkaruohot kasvaneet siellä. Kun ensimmäiset kukkasipulit istutettiin, etsittiin niille maata kasvualustaksi lähes lusikalla, jotta sipuleilla olisi ollut kasvaakseen muutakin ravintoa kuin pelkästään kiviä.

Arboretumin perustaminen

Viherpeukalo kuitenkin syyhyi, ja vuosituhannen vaihtuessa puutarhan suunnittelu alkoi. Alkuperäinen suunnitelma oli perustaa japanilaistyylinen puutarha, minkä vuoksi puutarha- ja maisema-arkkitehti palkattiin tekemään tarkempaa suunnitelmaa. Aikaa kului, eikä puutarha-arkkitehti saanut työtään valmiiksi. Kun viikko töiden alkamiseen oli jäljellä, ei ollut piirustuksia, suunnitelmaa, ei mitään. Apu löytyi kuitenkin läheltä, kun naapurisaaren tarmokas puutarhuri Lillis Pipping lupasi suunnitella ympäristöön soveltuvan puutarhan. Ainoa vaatimus oli, että puutarhasta tulisi elävä puutarha, jossa aina tapahtuisi jotakin. Hän jatkoi suunnittelua sitä mukaa kuin työt etenivät. Apuna hänellä oli kansainvälinen tiimi Venäjältä, Liettuasta, Virosta ja Suomesta. Jotta mikään voisi kasvaa alueella, rikastettiin maaperää kompostoidulla biojätteellä, jota hankittiin massoittain luontoon ja tuleviin kasvipenkkeihin.

Puutarhaa on rakennettu ja istutettu pääasiallisesti vuosina 2000 - 2015, suurin osa on tullut muutamana viimeisenä vuotena.

Pääosa lehtipuista on hankittu Eestistä, Ruotsista, Tanskasta ja Saksasta. Rhodot ovat pääasissa Suomesta, Saksasta ja Tanskasta. Öuddenilla vallitsee varsin edullinen mikroilmasto, moni harvinainen puu on jo kestänyt talvien pakkaset. Esimerkiksi tulppaanipuu, neidonhiuspuu ja korkkipuu ovat talvehtineet; myös magnolia ja sinisade ovat nekin sietäneet talvemme.

Arboretum tänään

Vuonna 2016 lopussa puutarhassa onnoin 530 luetteloitua puuta ja pensasta. Luettelo muuttuu luonnollisista syistä vuodesta toiseen. Arboretum on vielä varsin nuori, joten lähivuosina voi tapahtua paljon, toisaalta ilmastollisista syistä ja toisaalta, jos hirvi tai valkohäntäkauris pääsee alueelle tihutöihin. Edes ihmisen läsnäolo ei säikytä valkohäntäkauriita.

Suurin osa lehtipuista on löydetty Virosta (Kloostrimetsa puukool ja viime vuosina etenkin Nurga puukool, www.nurgapuukool.ee sekä SA Järvselja Oppe- ja Katsemetskond, www.jarvselja.ee)  ja Ruotsista (Gullmarsforsens trädgård). Rhodot ovat pääasiassa Suomesta (Puutarhatahvoset), Saksasta (Hachmann) ja Tanskasta (Rhodoheaven), muut pensaat taas Eestistä (Ceres).

Puutarhaan ja puulajipuistoon voi tutustua omin päin. Puut ovat muutaman vuoden ikäisiä, siis edelleen pieniä, ja tarvitsevat vielä vuosia kasvaakseen täyteen kokoonsa.

Kasvukausi alkaa saaristossa vasta toukokuussa kukkasipulien kukinnalla, myös atsaleat, rodot, onnenpensaat, vihma ja väriherne kukkivat toukokuun loppupuolella. Hieman myöhemmin on koristeomenapuiden ja luumujen sekä tuomien vuoro. Lukuisat perennat ja pensaat jatkavat kukintaa aina myöhäissyksyyn saakka, niin myös perinteiset ruusut. Vaahteroiden ja köynnöskasvien syysväri on mahtava ja jatkuu jonkin aikaa senkin jälkeen, kun lehdet värittävät maan, kunnes syyspimeä ottaa niemen syliinsä ja päättää sesongin.

Teitä on puulajipuistoon rakennettu EU-tuella. Satumetsä ja näkö- ja liikuntavammaisten puutarhan rakentamiseen tukea ovat antaneet Hackmanin säätiö, Niilo Helanderin säätiö ja Svenska Folkskolans Vänner. Osaa puulajipuistosta halkoo liikuntavammaisten lankkupolku.

Göran Hampf